Vuosi starttasi hämmentävissä merkeissä.

Oloni on tällä hetkellä huolestunut, hämmentynyt ja surullinen. 1.1.2010 alkoi Sere ontua etujalkaansa. Ne olivat Sagan kanssa juosseet vauhdikkaasti leikkien. Käytin Seren eläinlääkärillä kun ontuminen ei hävinnyt muutaman päivän levon aikana. Kuvattiin tassu, polvi, molemmat kyyner- ja olkapäät, onneksi kaikki näyttivät erittäin hyviltä eikä liioin mitään luutulehdusta ollut havaittavissa. Eli todennäköisesti on vain venäyttänyt jalan/olan. Nyt Serellä on edessä parin viikon rauhassa olemisen aika kipulääkkeiden avustamana, toivotaan ongelman menevän pian ohi.
Salla oli mukana samalla käynnillä Seren kanssa. Sovittiin että varmistetaan alaleuan tilanne 14.1.
Onko kyseessä kasvain vai hyperplasia (solujen lukumäärän lisäänytmistä johtuva elimen tai kudoksen tavallista suurempi koko). Jos kyseessä jälkimmäinen voidaan oleva pehmyt kudos poistaa ja edessä olisi vielä vaivatonta elämää. Jos taas kyseesä on kasvain, tulee seurata tilannetta ja kun käy haitalliseksi on edessä ikuiset hyvästit. Sallan sydän oli tosi hyvässä kunnossa, joka oli ihana kuulla onhan ikää jo 12 vuotta.
3.1.2010 tapahtui Lalalle jotain outoa. Lala ja Saga leikkivät päivällä, ei mitään rajuja leikkejä, juoksivat edes taas ja hauskaa oli. Kun Sagan kiinnostus suuntautui muualle jäi Lala siihen lähelleni, jossa olin tekemässä lumitöitä. Ensiksi ontui hivenen etutassua, tuosta hetken päästä ko tassu/etujalka alkoi täristä, jolloin ajattelin että on hyvä siirtyä omaan paikkaan ja rauhottaa jalkaa. Siirtymisen aikan kun välillä pysähdyttiin halusi Lala pistää maaten, ihmettelin kovasti, joten annoin hihnan Uffelle, jotta saisin katsoa vähän kauempaa mikä on. Selvästi Lalalla oli epämiellyttävää seisoa tai istua, mielellään se pisti maate (norm maahanmeno liikkeen tyylisesti). Kun Uffe pyysi Lalaa luokseen se kyllä heti tuli, mutta selkä oli hieman köyryssä ja raajat jäykähköinä rungon alla. Siirryimme sisälle ja jo muutaman minuutin rennon makoilun jälkeen Lala lähti oma-aloitteiseti liikkeelle, liike oli huomattavasti parempi. Siitä muutaman minuutin jälkeen käynti & olo näytti normaalin näköiseltä, takapotku oli rento ja samoin etujalka nousi kauniisti. Juttelin eläinlääkärin kanssa tuosta maanantaina, mutta hänkään ei osannut selventää mistä voisi johtua. Ei ainakaan todennäköisesti ole selkärangasta johtuvaa, kun ilmestyi ja hävisi nopeaa. Täytyy vain tarkkailla tilannetta. On toivottava että kaikki olisi hyvin niin Lalan kuin tietysti myös Seren ja Sallan kohdalla. Voitte uskoa että maailma vaikuttaa tällä hetkellä hyvin harmaalta, mutta ei voi kuin uskoa ja toivoa että se muuttuu tästä valoisemmaksi.